Iranin nykytilanne on seurausta vuosikymmenten rakenteellisesta sorrosta, joka nojaa väkivaltaan, eriarvoisuuteen ja pelkoon. Poliittinen osallistuminen on tukahdutettu, perusoikeuksia kavennettu ja yhteiskuntaa hallitaan militarisoiduilla keinoilla. Näiden rakenteiden seuraukset näkyvät jokapäiväisessä elämässä. Raskaimmin ne kohdistuvat naisiin, tyttöihin ja muihin järjestelmällisesti syrjittyihin ryhmiin.
Viime aikojen tapahtumat ovat tehneet näkyväksi sen, minkä monet iranilaiset ovat jo pitkään tienneet: valtion vastaus yhteiskunnalliseen tyytymättömyyteen ei ole dialogi vaan voiman käyttö. Julkiset tilat on muutettu valvotuiksi alueiksi, mielenosoituksiin vastataan pidätyksillä ja tappavalla väkivallalla, ja viestintäyhteydet on katkaistu laajasti. Internetin pimennys ei ole tekninen häiriö, vaan tietoinen keino vaientaa ihmiset ja estää väkivallan dokumentointi. Tässä tilanteessa luotettavan tiedon saaminen on tarkoituksellisesti estetty – mutta inhimillinen hinta on kiistaton.
Naiset kantavat vastarintaa – ja sen seuraukset
Iranissa naiset eivät ole vain osallistujia vastarinnassa, vaan sen keskeinen voima, joka antaa liikkeelle arvot, suunnan ja merkityksen. Heidän kamppailunsa ei koske ainoastaan yksittäisiä oikeuksia, vaan koko yhteiskunnallista rakennetta, jossa naisten kehoja, elämää ja ääntä kontrolloidaan. Feministinen vastarinta Iranissa on samalla kamppailua militarismia, autoritaarisuutta ja rakenteellista eriarvoisuutta vastaan.
WILPF Suomena tunnistamme, että tätä kamppailua käydään äärimmäisissä olosuhteissa. Internetkatkokset, pidätykset ja väkivallan uhka kaventavat tilaa yhteisöllisyydeltä ja solidaarisuudelta. Samalla muistutamme, ettei Iranissa ole yhtä yhtenäistä poliittista rintamaa, eikä kenelläkään ulkopuolisella ole valtuuksia määritellä iranilaisten tulevaisuutta. Yhteistä on kuitenkin se, että yhä useammat kokevat nykyisen järjestelmän ylittäneen rajansa.
Rauha ei synny pakottamalla
Feministinen rauha ei tarkoita vain sitä, että aseet vaikenevat. Se tarkoittaa oikeudenmukaisuutta, ihmisten omaa poliittista toimijuutta ja siviilien suojelua. Historiallinen kokemus osoittaa, että ulkoa pakotetut ja sotilaalliset ratkaisut eivät rakenna näitä edellytyksiä – vaan usein heikentävät niitä.
Afganistan ja Irak ovat tästä selkeitä esimerkkejä. Molemmissa maissa ulkoinen sotilaallinen väliintulo perusteltiin rauhalla, turvallisuudella ja naisten oikeuksien edistämisellä. Todellisuudessa seurauksena on ollut pitkittynyt väkivalta, yhteiskuntien hajautuminen ja epävarmuus, jossa juuri naiset, lapset ja muut haavoittuvassa asemassa olevat joutuvat kantamaan raskaimman hinnan. Rauhan lähtökohtana oli ulkoinen pakko ja sotilaallinen valta, ei yhteiskunnan omat kestävät rakenteet.
Siksi WILPF Suomi torjuu ajatuksen, että Iranin kriisiin olisi löydettävissä ratkaisu aseellisen painostuksen, sodan tai geopoliittisten valtapelien kautta. Vallankäyttö, joka sivuuttaa ihmisten oman toimijuuden, paikallisen todellisuuden ja arkielämän, ei voi tuottaa vapautta eikä kestävää rauhaa. Kestävä muutos voi syntyä vain niiden ihmisten kautta, joita tilanne koskee – ei heidän ohitseen.
Mitä solidaarisuus tarkoittaa nyt?
Iranista nouseva viesti on selkeä: tukea ei pyydetä ylhäältä päin, vaan rinnalla kulkien. Solidaarisuus tarkoittaa ihmisoikeusloukkausten nimeämistä avoimesti, mutta myös pidättäytymistä toimista, jotka pahentavat tavallisten ihmisten elinoloja, syventävät väkivaltaa tai kaventavat tilaa Iranin omalle muutokselle.
Kansainvälisen yhteisön on nimettävä ihmisoikeusloukkaukset, vaadittava riippumattomia ja läpinäkyviä kansainvälisiä tutkimuksia sekä suojeltava kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Tämä vastuu ei tarkoita Iranin tulevaisuuden määrittelyä iranilaisten puolesta.
Viestimme Iranin naisille
WILPF Suomen osaston viesti Iranin naisille on tämä:
Me tunnistamme kamppailunne osana globaalia feminististä rauhanliikettä.
Me kuulemme teidät – myös silloin, kun internet on katkaistu ja maa on pimeässä.
Me vastustamme kaikkea väkivaltaa, myös sitä, joka esitetään ratkaisuna tai apuna.
Me puolustamme oikeuttanne määritellä itse tulevaisuutenne. Teidän taistelunne on meidän taistelumme.
Feministinen rauha ei synny ohittamalla niitä, joita se koskee. Se syntyy kuuntelemalla, suojelemalla ja vahvistamalla niitä ääniä, jotka nousevat sorron ja vaientamisen keskeltä.
Iranin tulevaisuus kuuluu iranilaisille. Meidän tehtävämme on varmistaa, ettei heidän kamppailuaan tukahduteta hiljaisuudella, aseilla tai vallan vaihdon nimissä tehdyillä kompromisseilla.
Nainen. Elämä. Vapaus.
Se on rauhan ehto – ei neuvottelukysymys.