Tämä teksti on tiivistetty suomennos WILPF:n kansainvälisen sihteeristön blogista: 10 Things You Need to Know About Women, Peace and Security
Lokakuussa 2025 tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1325. Se oli ensimmäinen kymmenestä päätöslauselmasta, jotka liittyvät Naiset, rauha ja turvallisuus (WPS) -ohjelmaan. Tässä kymmenen keskeistä asiaa WPS-agendasta ja siitä, miten WILPF arvioi päätöslauselman toteutumista yli kahden vuosikymmenen jälkeen.
- WPS on feministinen rauhanohjelma.
Se tunnustaa, että sodat ja aseelliset konfliktit vaikuttavat eri tavoin naisiin ja tyttöihin, ja että heillä on oikeus osallistua päätöksentekoon rauhasta ja turvallisuudesta. WILPF on aina tuonut esiin, että WPS ei ole vain sitä, että naisia lisätään armeijoihin tai muihin turvallisuusrakenteisiin, vaan sen tulisi olla kokonaisvaltainen feministinen rauhanohjelma, jonka tavoitteena on purkaa militarismia, miehityksiä ja patriarkaalisia valtarakenteita. - Turvallisuusneuvosto on hyväksynyt kymmenen WPS-päätöslauselmaa.
Ne sisältävät velvoitteita valtioille ja YK:lle. Vuosittaiset raportit seuraavat etenemistä, ja WPS-kirjauksia on mukana myös YK:n mandaatissa ja rauhanturvaoperaatioissa. Silti lupauksien ja käytännön välillä on isoja eroja, ja tarvitaan käytännön keinoja varmistaa, että päätöksiä todella noudatetaan. - WPS perustuu neljään toisiaan täydentävään osa-alueeseen: konfliktien ehkäisyyn, naisten ja tyttöjen suojeluun ja oikeuksiin, täysimääräiseen osallistumiseen sekä sukupuolinäkökulman huomioimiseen jälleenrakennuksessa. Näitä ei voi toteuttaa erillään toisistaan: esimerkiksi jos naiset nähdään vain uhreina, se heikentää sekä konfliktien ehkäisyä että naisten osallistumista. Rauhanrakennuksessa tarvitaan oikeudenmukaisuutta, aseiden vähentämistä ja feminististä näkökulmaa talouteen.
- WPS sai alkunsa feministisestä rauhanliikkeestä.
WILPF oli yksi feminististä organisaatiosta, jotka vaikuttivat siihen, että päätöslauselma 1325 hyväksyttiin vuonna 2000. Sen jälkeen kansalaisyhteiskunta on ollut etulinjassa edistämässä ohjelman toimeenpanoa. Monet hallitukset ovat kuitenkin keskittyneet lähinnä siihen, että naisia tuodaan mukaan sotilaallisiin ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviin rakenteisiin, ja samalla rauhan näkökulma on jäänyt sivuun. Ohjelman onnistuminen edellyttää, että keskiöön palautetaan naisten ja konfliktien keskellä elävien yhteisöjen johtamat liikkeet. - WPS liittyy myös muihin kansainvälisiin sopimuksiin ja ohjelmiin.
Näitä ovat esimerkiksi naisten syrjinnän poistamista koskeva CEDAW-sopimus, kestävän kehityksen tavoitteet sekä Pekingin toimintaohjelma. Näiden yhdistäminen vahvistaa WPS-ohjelman merkitystä ja seurantaa. - Yli 100 maata on tehnyt kansallisen suunnitelman WPS:n toteuttamiseksi.
Näissä kansallisissa toimintasuunnitelmissa hallitukset kertovat, mitä toimia, hankkeita ja muutoksia ne aikovat tehdä edistääkseen WPS-ohjelmaa. Myös alueellisia suunnitelmia on laadittu, esimerkiksi Euroopan unionissa. Vaikka suunnitelmat ovat hyödyllinen työkalu, niiden toteutuksessa on ollut paljon ongelmia: yhteistyö eri viranomaisten välillä on usein heikkoa, seurantaa ja rahoitusta ei ole riittävästi, ja suunnitelmat eivät aina sovi yhteen muiden valtion tavoitteiden kanssa. Kansalaisyhteiskunta on lisäksi arvostellut sitä, että jotkut suunnitelmat keskittyvät vain osaan WPS-teemoista tai käyttävät ohjelmaa oikeuttamaan militaristista ulko- ja maahanmuuttopolitiikkaa sen sijaan, että ne todella edistäisivät rauhaa ja tasa-arvoa. - WPS tarjoaa mahdollisuuden muuttaa rauhan rakentamista puuttumalla konfliktien juurisyihin ja vaikutuksiin.
Tavoitteena on puuttua sodan ja väkivallan syihin, kuten imperialismiin, miehityksiin, autoritarismiin, asekauppaan ja kapitalismiin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon kirjaamista rauhansopimuksiin, naisten johtamaa sovittelua ja neuvottelua sekä tekijöiden vastuuseen saattamista sukupuoleen liittyvistä rikoksista. - Militarismi on suurin este rauhalle.
Maailman sotilasmenot nousivat 2,7 biljoonaan dollariin vuonna 2024 — moninkertaisesti enemmän kuin rauhan edistämiseen käytetyt varat. Aseiden leviäminen lisää väkivaltaa, myös naisiin kohdistuvaa. Armeija, poliisi ja muut aseelliset toimijat usein myös valvovat ja tukahduttavat naisten oikeuksien puolustajia. - Tulokset 25 vuoden ajalta ovat vaihtelevia.
Kolumbiassa vuoden 2016 rauhansopimus hallituksen ja FARC-EP:n välillä sisälsi historiallisia sukupuolitavoitteita ja laajan osallistavan prosessin. Liberiassa naisten liike onnistui lopettamaan konfliktin rohkean ja määrätietoisen toimintansa ansiosta. Toisaalta Afganistanissa kansainvälinen yhteisö ei ole estänyt Talibania luomasta sukupuoleen perustuvaa sortojärjestelmää. Palestiinassa naisten osallistumista heikentävät itsemääräämisoikeuden rajoittaminen, miehitys ja väkivalta. Naisten osallistuminen rauhanprosesseihin ei vieläkään muodostunut normiksi: vuonna 2023 naiset muodostivat alle 10 % neuvottelijoista, 13,7 % sovittelijoista ja 26,6 % rauhansopimusten allekirjoittajista. Silti liikkeet luovat todellista muutosta: feministiset aktivistit Kolumbiassa, Liberiassa, Palestiinassa ja Afganistanissa osoittavat, että WPS:llä on merkitystä, kun se perustuu oikeudenmukaisuuteen. - WPS on velvoittava, ei vain suositus.
Se perustuu kansainväliseen oikeuteen ja sitoviin ihmisoikeussopimuksiin. Rauhaa ei voi rakentaa ilman oikeudenmukaisuutta, väkivallan juurisyiden käsittelyä ja militarisoitujen sekä patriarkaalisten rakenteiden kyseenalaistamista. Ohjelman toteuttaminen vaatii rahoitusta, poliittista tahtoa ja feminististä näkökulmaa.