Nordic Peace Alliancen (Pohjoismainen Rauhan Allianssi) kolmas konferenssi kokosi heinäkuussa rauhantoimijoita eri puolilta Pohjoismaita Hööriin keskustelemaan liikkeen nykytilasta ja tulevaisuudesta. WILPF Suomen osastoa konferenssissa edustivat Marianne Laxén ja Bahar Mozaffari.
Konferenssin avauksessa todettiin selkeästi: rauhanliike elää käännekohtaa. Kansainvälinen ilmapiiri militarisoituu vauhdilla, ja perinteinen rauhantyö kohtaa sekä ulkoisia että sisäisiä haasteita. Rauhanliikkeessä tarvitaan uudenlaista strategista ajattelua ja entistä tiiviimpää yhteistyötä yli liikkeiden ja rajojen.
Media ja sodan normalisointi
Yksi keskeinen teema konferenssin keskusteluissa oli sodan tukemisen arkipäiväistyminen mediassa. Kun asevarustelua ja sotilaallisia ratkaisuja esitetään itsestäänselvyyksinä, rauhanliikkeen ääni jää helposti marginaaliin. Konferenssissa painotettiin, että liikkeen viestiä on tuotava näkyvästi ja vaihtoehtoisesti esiin, sillä muuten tilaa hallitsevat yksipuoliset narratiivit.
Nuoret ja uudet liikkeet
Toivoa herättävä havainto oli nuorten vahva liikehdintä ilmasto- ja solidaarisuuskysymysten ympärillä. Esimerkiksi palestiinalaisten oikeuksia ajavat liikkeet ja ilmastoaktivistit etsivät ja tuovat jo esiin vaihtoehtoja nykyiselle turvallisuusajattelulle. Näissä liikkeissä piilee myös suuri potentiaali yhteistyöhön rauhanliikkeen kanssa – mutta heidät on kutsuttava aktiivisesti mukaan.
Ay-liikkeen muuttuva rooli
Historiallisesti ay-liikkeet ovat olleet rauhantyön tukipilareita. Nykytilanne on ristiriitaisempi: osa liitoista on kytköksissä puolustusteollisuuteen, mikä vaikeuttaa yhteistyötä. Silti ay-liikkeen perinteinen voima yhteiskunnallisena keskustelijana on tärkeä. Konferenssissa todettiin, että esimerkiksi sloganit kuten “Aseet vai hyvinvointi?” voivat toimia hyvänä avauksena – jos niihin liitetään myös turvallisuuspoliittinen näkökulma.
Militarisoituminen kulttuurisena ilmiönä
Militarisaatio ei rajoitu vain aseisiin, vaan se ulottuu syvälle yhteiskunnan arvorakenteisiin ja ajattelutapoihin. Esimerkkinä nostettiin esiin naisten asevelvollisuus Ruotsissa, joka vietiin läpi ilman laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Se nähtiin tasa-arvotekona, mutta samalla normalisoitiin militaristista turvallisuusajattelua.
Ruotsin viranomaisviestinnässä näkyy selkeästi kansalaisten psykologinen valmistaminen mahdolliseen sotaan. Tätä “valmiuden kulttuuria” rauhanliikkeen on haastettava luomalla vaihtoehtoista ja kestävää turvallisuusnarratiivia.
Euroopan militarisoituminen – Readiness 2030
Euroopan Unionin Readiness 2030 -ohjelma nojaa oletukseen, että Venäjän hyökkäys voisi tapahtua vuoteen 2030 mennessä. Tämä on johtanut massiivisiin asehankintoihin – esimerkiksi Saksa on varannut yli 100 miljardia euroa puolustusmenoihin. Kehitys uhkaa taloudellista tasa-arvoa, ilmastotavoitteita ja koko hyvinvointiyhteiskuntien perustaa. Toisaalta samaan aikaan nousee uusia vastaliikkeitä: ay-liikkeet, ympäristöjärjestöt ja rauhantoimijat ovat aloittaneet aiempaa tiiviimpää yhteistyötä.
Yhteinen viesti: militarisaatio muuttaa kulttuuria
Konferenssin keskeinen viesti oli, että militarisoituminen ei ole vain strateginen tai taloudellinen kysymys. Se muuttaa koko kulttuuria ja ihmisten käsityksiä turvallisuudesta. Rauhanliikkeen on vastattava tähän muutokseen henkisellä, kulttuurisella ja strategisella tasolla.
Toimenpide-ehdotuksia
Konferenssin toimenpide-ehdotuksia rauhantyölle:
- Rakenna liittoja yli liikkeiden: rauhan, ilmaston, feminismin ja työelämän välillä.
- Kehitä omaa viestintää, joka haastaa ja toimii vastavoimana mediassa hallitseville narratiiveille.
- Perusta eurooppalainen rauhanverkosto, joka toimii strategisesti rajat ylittäen viestinnässä, kampanjoinnissa ja vaikuttamistyössä.
- Nosta esiin vaihtoehtoiset turvallisuusratkaisut: diplomatia, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologinen vakaus.
Katse eteenpäin
Höörin konferenssi vahvisti, että rauhanliike tarvitsee uutta kulttuurista otetta turvallisuuteen, rohkeaa strategista viestintää ja yhteistyötä yli ideologisten ja maantieteellisten rajojen.
Meidän on kysyttävä: Rakennammeko tulevaisuutta aseiden varaan – vai yhteisöllisen turvallisuuden pohjalle?
Muistion kokoaja: Bahar Mozaffari