Kirjoittaja: Bahar Mozaffari
Rauha, naisen asema ja kestävä kotoutuminen – risteäviä näkökulmia kestävän kotoutumisen rakentamiseen
Johdanto
Globaali muuttoliike, aseelliset konfliktit ja sosiaalinen eriarvoisuus nostavat esiin yhä useammin kolme toisiinsa kietoutuvaa teemaa: rauhan, naisen aseman ja kestävän kotoutumisen. Näiden ilmiöiden välinen suhde ei ole yksiselitteinen, mutta se on kiistatta merkityksellinen erityisesti tilanteissa, joissa ihmiset joutuvat rakentamaan elämäänsä uudelleen vieraassa yhteiskunnassa.
Miten rauha – ei vain konfliktien poissaolona vaan aktiivisena oikeudenmukaisuutena – vaikuttaa kotoutumiseen? Entä miten naiset voivat olla yhtä aikaa haavoittuvassa asemassa sekä avainasemassa kestävän kotoutumisen mahdollistamisessa?
Tässä esseessä tarkastelen, kuinka nämä kolme teemaa liittyvät toisiinsa yhteiskunnallisella ja yksilöllisellä tasolla. Lähestymistapa nojaa teoreettisiin viitekehyksiin, kuten Johan Galtungin rauhateorioihin ja YK:n päätöslauselmaan 1325, sekä kotoutumisen tutkimukseen sukupuolten tasa-arvon ja intersektionaalisuuden näkökulmasta. Lisäksi hyödynnän ajankohtaisia asiantuntijapuheenvuoroja ja politiikkakeskustelua sekä omaa kokemustani maahan muuttaneena ja kotoutumisasiantuntijana, mikä tuo tarkasteluun henkilökohtaista syvyyttä ja käytännön asiantuntemusta.
Kotoutuminen ei ole vain yksilön tehtävä, vaan yhteiskunnallinen prosessi, jonka onnistuminen tai epäonnistuminen näkyy laajasti – esimerkiksi rinnakkaisyhteiskuntien, rakenteellisen väkivallan ja sukupuolittuneen kontrollin muodossa. Näihin ilmiöihin puuttuaksemme yhteiskunnassa olisi on tarkasteltava rauhaa laajasti, huomioitava naisten erityinen asema ja kehitettävä kotoutumista kestävänä, kokonaisvaltaisena ekosysteeminä (Mozaffari, 2022; 2025a).
Rauha käsitteenä ja sen merkitys kotoutumisessa
Perinteisesti rauha ymmärretään varsin kapeasti aseellisen konfliktin poissaolona, mutta esimerkiksi Johan Galtungin (1969) mukaan tämä on vain negatiivista rauhaa. Todellinen, positiivinen rauha tarkoittaa rakenteiden ja suhteiden oikeudenmukaisuutta, jossa ihmiset voivat elää ilman pelkoa ja osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisina jäseninä.
Kotoutumisen näkökulmasta positiivinen rauha tarkoittaa sitä, että maahan muuttaneille tarjotaan paitsi suojaa ja turvallisuutta, myös mahdollisuuksia kouluttautua, työllistyä ja osallistua päätöksentekoon. Ilman näitä elementtejä syntyy rakenteellista väkivaltaa, joka ilmenee esimerkiksi syrjäytymisenä, työttömyytenä ja sosiaalisena eriarvoisuutena. Tällainen näkymätön väkivalta ei välttämättä näy julkisuudessa, mutta se heikentää rauhan edellytyksiä yhteiskunnassa pitkällä aikavälillä.
Nainen kotoutumisen ja rauhanrakentamisen keskiössä
Naisten rooli rauhan ja yhteiskuntarauhan rakentamisessa on tunnustettu kansainvälisesti muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmassa 1325 (2000), joka korostaa naisten osallistumista konfliktien ehkäisyyn ja jälleenrakennukseen. Sama ajattelu voidaan soveltaa kotoutumiseen: naiset voivat olla samanaikaisesti sekä haavoittuvassa asemassa että yhteiskunnallisia voimavaroja – aktiivisia toimijoita, jotka vaikuttavat perheiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien kehitykseen.
Kotoutumisen kokemus on kuitenkin sukupuolittunut. Maahan muuttaneet naiset kohtaavat usein moninkertaisia esteitä: kielimuuri, kulttuuriset odotukset, hoivavastuu, traumaattiset kokemukset sekä alisteinen asema perheessä, omassa yhteisössään ja työmarkkinoilla (Pöyhönen et al., 2020). He voivat jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, koska perheen tai yhteisön normit rajoittavat heidän liikkumavapauttaan ja toimijuuttaan.
Monet naiset kantavat yhteisönsä kunniakäsityksiä, jotka voivat rajoittaa heidän oikeuksiaan. Kuten Eva Tawasoli tuo esiin, kunniaan liittyvä väkivalta on kollektiivista ja sukupuolittunutta kontrollia, jota ei aina tunnisteta väkivallaksi – ei uhrin, viranomaisen, eikä yhteisön näkökulmasta (Mozaffari, 2025b).
Silti juuri naisten toimijuus on avainasemassa. He rakentavat siltoja uuden yhteiskunnan suuntaan esimerkiksi osallistumalla lasten koulunkäyntiin ja ovat usein ensimmäisiä, jotka ottavat kontaktia viranomaisiin. Naisten tukeminen on siten paitsi tasa-arvokysymys, myös yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden kannalta kriittistä.Näitä periaatteita, joissa naisen toimijuus nähdään avainasemassa, on Suomessa konkretisoitu muun muassa WILPF Suomen osaston työssä, jossa kotoutumista tuetaan feministisestä näkökulmasta.
WILPF Suomen osaston koulutuksissa käsitellään työelämää, yhteiskuntatietoa ja naiseutta – ei vain tiedon jakamisena, vaan myös tiloina, joissa syntyy luottamusta ja toimijuutta (Mozaffari, 2018). Yksi kotoutumistoimintaan osallistunut maahanmuuttajanainen kiteytti kokemuksen näin: “Ymmärsin, että olen muutakin kuin vaimo ja äiti.”
Rauha alkaa arjesta ja turvallisuuden tunteesta. Naiset, jotka saavat toimia, oppia ja tulla kuulluiksi, rakentavat rauhaa yhteisöissään joka päivä. Lisäksi naiset toimivat esikuvina omille lapsilleen: kun he osallistuvat työelämään ja koulutukseen, he vahvistavat myös lastensa uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Jos sen sijaan naiset jäävät kotiin, työn ja koulutuksen ulkopuolelle, on todennäköisempää, että tämä toimintatapa siirtyy myös seuraavalle sukupolvelle.
Kestävä kotoutuminen – ekosysteemi, ei yksittäinen toimenpide
Kestävä kotoutuminen on kokonaisvaltainen ja ilmiölähtöinen prosessi, jossa huomioidaan yksilön tarpeet, yhteiskunnan tavoitteet ja kulttuurinen vastavuoroisuus (Mozaffari, 2022). Se ei ole vain kielikurssi tai työllistymispolku, vaan arvopohjainen malli, joka rakentuu neljän periaatteen varaan:
- Osallisuus ja toimijuus
- Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus
- Kulttuurinen moninaisuus ja kaksisuuntainen sopeutuminen
- Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys
Erityisesti informaali oppiminen – työelämässä, vapaa-ajalla ja arjessa – on keskeistä. Palvelujärjestelmän on kehityttävä tätä tukevaksi, päästävä irti muodollisten ja epämuodollisten tukimuotojen eriyttämisestä ja rakennettava ekosysteemejä, joissa kielen oppiminen, yhteiskuntaan kiinnittyminen ja osallisuus syntyvät rinnakkain (Mozaffari, 2022).
Kestävä kotoutuminen ei ole vain yksilön velvollisuus, vaan yhteiskunnan tehtävä. Tarvitaan viranomaisten, järjestöjen ja yhteisöjen yhteistyötä sekä rohkeutta puhua myös vaikeista aiheista – kuten rinnakkaisyhteiskunnista (Mozaffari, 2025a).
WILPF Suomen osaston toiminta osoittaa, miten muodollinen koulutus ja informaalit kohtaamiset tukevat rinnakkain kielen oppimista, itseluottamusta ja yhteiskuntaan kiinnittymistä. Turvallisuuden tunne ei ole sivutuote – se on edellytys osallistumiselle.
Rinnakkaisyhteiskunnat – epäonnistuneen kotoutumisen peili
Ujuni Ahmed kysyy pysäyttävästi: ”Onko Suomessa rinnakkaisyhteiskuntia ja kuinka ne vaikuttavat tyttöihin ja naisiin?” (Mozaffari, 2025a). Rinnakkaisyhteiskunnat eivät ole kulttuurien ominaispiirre, vaan merkki siitä, että yhteiskunnan pelisäännöt eivät ulotu kaikille. Ne syntyvät, kun yksilön oikeudet jäävät yhteisön normien alle ja kun viranomaistoiminta ei kykene tunnistamaan tai tavoittamaan haavoittuvia ryhmiä.
Tällöin myös kunniaan liittyvä väkivalta säilyy piilossa. Jos viranomaisjärjestelmä ei tunnista riskejä tai jos uhri ei uskalla hakea apua, seuraukset voivat olla traagisia – kuten Suomessakin on nähty (Mozaffari, 2025b).
Johtopäätökset
Rauha, nainen ja kestävä kotoutuminen liittyvät toisiinsa syvästi. Ilman rauhaa ei ole kotoutumista. Ilman naisten oikeuksia ei ole yhteiskuntarauhaa. Ja ilman kestävää, arvo- ja ihmisoikeuspohjaista kotoutumista syntyy tilaa rinnakkaisyhteiskunnille, joissa yksilön oikeudet voivat murentua.
WILPF Suomen osaston feministinen rauhantyö osoittaa, että yhteiskuntarauha rakentuu arjessa – jokaisessa koulutustilanteessa, keskustelussa ja kuuntelemisessa. Kestävä kotoutuminen ei ole vain yksilön tehtävä, vaan yhteiskunnallinen vastuu.
Rauha alkaa siitä, että joku kuuntelee. Ja jatkuu siitä, että alat itse uskoa itseesi.
Kestävä kotoutuminen on yhteinen tehtävä, joka vaatii:
- Resursointia haavoittuville alueille ja ihmisryhmille
- Tietopohjaista ja rohkeaa keskustelua
- Asennemuutosta, joka tunnistaa haasteet eikä sulje niiltä silmiään
- Ekosysteemiajattelua, jossa jokainen kohtaaminen tukee osallisuutta
Meillä ei ole varaa epäonnistua maahanmuuttaneiden kotoutumisessa – taloudellinen, sosiaalinen ja inhimillinen hinta olisi liian suuri. Kestävä kotoutuminen ei ole valinta – se on välttämättömyys.
Lähteet
Collins, P. H. (2019). Intersectionality as critical social theory. Duke University Press.
Galtung, J. (1969). Violence, peace, and peace research. Journal of Peace Research, 6(3), 167–191. https://doi.org/10.1177/002234336900600301
Mozaffari, B. (2022, November 9). Kestävän kotoutuminen syntyy ekosysteemeissä! LinkedIn.
Mozaffari, B. (2025a, April 4). Kestävä kotoutuminen rinnakkaisyhteiskuntien ehkäisynä – meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. LinkedIn.
Mozaffari, B. (2025b, April 6). Kulttuurien rajalla: Kunniaan liittyvä väkivalta ja kotoutumisen ristipaineet Suomessa. LinkedIn.
UN Women. (2000). United Nations Security Council Resolution 1325 on Women, Peace and Security. https://www.unwomen.org/en/news/in-focus/women-peace-security